Penkalta kartturiksi -juttusarjassa seurataan kartanlukijataipaleensa tänä kesänä aloittaneen toimittajamme Eemeli Ahon matkaa hänen rallipolkunsa alussa. Sarjan aiemmissa osissa tutustuttiin muun muassa AKK:n tutkintoihin ja nuotin harjoitteluun. Myös Ahon ensimetrit ralliauton kyydissä sekä ensimmäisen rallin tapahtumat löytyvät aiemmista artikkeleista.
Juttusarjan kaikki aiemmat osat löytyvät täältä!
Vetomiehet nuotilla – kaksi pitkää päivää
Vetomies-kilpailu on tullut lähtemättömäksi osaksi Suomen MM-rallia. Nykyisin kilpailu on jo kaksipäiväinen rypistys, ja itselleni se oli kokonaisuudessaan vasta toinen rallini. Kaikkiaan Vetomiehessä ajettiin tänä kesänä kahdeksan erikoiskoetta, ja kaikkinensa erikoiskoekilometrejä tuli muhkeat 131.
Ennen kisaa oli selvää, että jo nuotitusjakso tulisi olemaan aiemmin kokemaani huomattavasti rankempi kokemus. Vetomiehen erikoiskokeet olivat huomattavasti pidempiä kuin aiemmin kokemani. Reitissä oli muutama noin 20 kilometriä pitkä rykäisy, ja kirsikkana kakun päällä 33-kilometrinen Ouninpohja.
Vaikka Rantarallista olikin kulunut jo kaksi kuukautta, onneksemme olimme tuona aikana tehneet kahtena päivänä pitkän nuottitreenin kuljettajani Jarmo Vesterisen kanssa. Se helpotti Vetomiehen nuotittamista huomattavasti, sillä nuotituksessa välillemme on kehittynyt treenin tuloksena hyvä rutiini.
Nuotitus tapahtui kilpailuviikon keskiviikon ja torstain aikana, ja keskiviikkona olivat vuorossa lauantaina ajettavat Jämsän seudun erikoiskokeet. Kilpailuviikon aloitimme keskiviikkoaamuna kilpailuun ilmoittautumisella Killerillä sijainneella kilpailukeskuksella. Kiinnitimme nuotitustarrat autoomme ja suuntasimme kohti Jämsää. Ensimmäisen haasteen tarjosi kova sade, joka piiskasi soratiet todella heikkoon kuntoon. Se vaikeuttaa pidon arvioimista, varsinkin jos itse kilpailu ajetaan kuivissa olosuhteissa.
Koska tiesimme, että päivä tulee olemaan pitkä, olimme suunnitelleet sen siten, että aamun ensimmäisenä pätkänä nuotitimme Ouninpohjan. Kilpailussahan järjestys meni niin, että ensin ajettiin Västilä, jonka jälkeen Päijälän kautta Ouninpohjaan. Halusimme panostaa Ouninpohjaan ja siksi aloitimme sieltä. Ouninpohjan kirjoituskierroksen jälkeen jatkaisimme tekemään Västilän ja Päijälän erikoiskokeet valmiiksi asti, minkä jälkeen päivän päätteeksi palaisimme tarkistamaan kirjoittamamme Ouninpohjan nuotin.
Maailman hienoin erikoiskoe iski kuin nyrkki
Ouninpohjasta puhutaan usein maailman hienoimpana pätkänä, enkä ole aiheesta eriävää mieltä. Olen monet kerrat istunut penkalla Ounissa, ja sen vuoksi olen sen ajanut lukuisia kertoja lävitse. Olen ajanut sitä satoja kertoja rallipeleissä ja katsellut legendaarisia incar-videoita. Vaikka muistin pätkän ulkoa, jaksoi se silti yllättää minutkin. Tällä kertaa housut kintuissa yllätetyksi tuli märkäkorvainen kartturi.
En ole aiemmin nuotittaessa kokenut suurempaa pahoinvointia, eikä Ouninpohjakaan onnekseni saanut pakkiani sekaisin. Tunne maalissa oli silti ennenkokematon ja omituinen. Oli kuin leijuisi pumpulissa puulla päähän lyötynä. En ole koskaan ollut humalassa, mutta tasapainoaistini oli kirjoituskierroksen jälkeen todennäköisesti samalla tasolla kuin keskiverto yökerholaisella lauantaisin kello kahden ja neljän välillä aamuyöstä.
Tilanne selkiytyi onneksi nopeasti, ja oli jälkiperkuun aika. En rehellisesti maalissa muistanut paljoakaan juuri ajamastamme pätkästä. Ouninpohjassa on yksinkertaisesti niin paljon tavaraa, ettei kirjoituskierroksella tule pientäkään taukoa. Olin vain kirjoittanut vihkooni sen mitä kuulin, aina uudelleen ja uudelleen.
Ouninpohjasta jatkoimme lounastauon jälkeen Västilään ja Päijälään. Ne nuotitimme siten, että ensin Västilä kahdesti, jonka jälkeen Päijälä kahdesti. Kummastakin erikoiskokeesta jäi tunne, että nuottimme onnistui hyvin, ja pääsimme hyvällä mielellä takaisin Ouninpohjan kimppuun.
Ouninpohjan tarkistuskierros oli sekin mielenkiintoinen. Korjattavia paikkoja tuli etenkin lopun pikkutiellä paljon. Lopulta nuotti saatiin katsottua, ja myös ralliviikon loppuvastuksesta jäi hyvä tunne takaraivoon.
Omalla kohdallani ensimmäisen nuottipäivän suurin oppi tuli vasta illalla. Olen joissakin asioissa turhankin perfektionisti, ja tein nuottivihkon siistimisen aivan liian tarkasti. Uppouduin työhöni ja huomasin kaksi pätkää siistittyäni olevan jo nukkumaanmenoaika. Luonteeni ei kuitenkaan antanut periksi, ja vielä Ouninpohja oli pakko saada samaan kuntoon kuin muutkin.
Käytin työhön lopulta neljä tuntia, ja pääsin nukkumaan vasta yhdeltä. Uskon tehneeni tunnin työn neljässä tunnissa. Ei kovinkaan fiksua, vai mitä?
Perjantain lenkki – ralliuran ensimmäiset nimmarit
Torstaina vuorossa olivat perjantaina ajettavat erikoiskokeet, Laukaa, Saarikas, Myhinpää, Ruuhimäki ja Harju. Nuotitussuunnitelman oli tällä kertaa tehnyt kilpailun järjestäjä. Vetomiesten porukka oli jaettu kahteen ryhmään, jotka nuotittivat erikoiskokeet väistellen jo alkaneen MM-rallin tapahtumia.
Kuuluimme B-ryhmään, ja aloitimme Saarikkaasta, joka tuli uutena pätkänä mukaan reittiin. Yllätyin tuon pätkän haastavuudesta. Sieltä löytyi paljon monenlaista. Oli nopeaa osuutta, pientä tietä tiukoilla mutkilla ja muutama nypyn ylityskin.
Lanseerasimme Vetomiehessä nuotteihimme sanan ”runki” kuvaamaan paikkaa, joka yllättää nuotilla itsemme, tai josta puhutaan yleisestikin potentiaalisena ulosajopaikkana. Saarikkaan jälkeen nuoteistamme löytyi runkipaikkoja yhteensä viisi kappaletta. Ensi vuonna nuotista tulisi löytymään yksi runkipaikka lisää, siitä lisää seuraavassa artikkelissa.
Seuraavaksi nuotitimme Laukaan, joka on laukaalaisena itselleni sitä tutuinta osaa rallin reitistä. Laukaassa koettiin hauska hetki, kun kesken pätkän meidät pysäytti noin kymmenen innokkaan pikkufanin joukko, jotka kyselivät nimikirjoituksiamme. Kun avasin ikkunan, yksi pojista huusi ”moro Eemeli”. Luulin hetken olevani kuuluisa, kunnes tajusin hänen olevan erään kaverini pikkuveli. Nimmarit olivat kuitenkin ensimmäiset jakamani, joten sain itsetuntoani kohotettua sopivasti.
Harju oli mielenkiintoinen nuotitettava. Se tuntuu nuotituksessa todella ahtaalta, ja kysyinkin Jarmolta, että onko tämä tänä vuonna jotenkin erityisen ahdas. Ei kuulemma ollut, ja jäin mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa päivää, jolloin ajaisimme sen kilpurilla.
Myös Myhinpää jäi mieleen, ja nuotin jälkeen sen pätkän ajaminen jopa jännitti. Se on samankaltainen kuin Ouninpohja, mutta mielestäni Myhinpään nypyt ovat paikoitellen terävämpiä, ja niistä löytyy paljon kallioiden ja isojen maakivien yli ajettavia leikkauksia. Siksi urissa ajettaessa ne ovat erityisen tarkasti otettavia paikkoja.
Katso alta video Myhinpään tarkistuskierrokselta!
Torstain nuottipäivä oli hyvin erilainen keskiviikkoon verrattuna. Järjestäjän laatima aikataulutus aiheutti sen, että päivän keskivaiheille jäi paljon luppoaikaa. Tilanteessa se turhautti, mutta jälkeenpäin se oli jopa hyvä asia, sillä se tauotti päivää mukavasti. Lisäksi olin torstai-iltana oppinut edellisillasta, ja tein nuottien siistimisen fiksummin, joten pääsin nukkumaan aiemmin.
Sarjan seuraavassa osassa kerron, miten perjantain erikoiskokeet osaltamme menivät. Jutun otsikko jättäköön teidät odottamaan seuraavaa osaa suuremmalla mielenkiinnolla. Se kuuluu: Penkalta kartturiksi: Tältä tuntuu, kun ralliauto menee katon kautta ympäri.
