Mynämäellä ajettu Rantaralli oli ensimmäinen rallini. Juttusarjan viime osassa kerroin valmisteluistani tähän odotettuun viikonloppuun, ja nyt kerron minun ja kuljettajani Jarmo Vesterisen yhteisestä nuotituspäivästä kilpailua edeltävänä päivänä.
Olimme saapuneet Turun seudulle jo edellisenä iltana, ja nuotitusperjantai valkeni aurinkoisena. Jännitys debyyttikilpailun alla oli ollut mukavan kihelmöivää, ja samanlaisena se jatkui nuottipäivän aamuna. En ole koskaan ollut mikään hyvä aamupalan syöjä, mutta tuona aamuna pakotin itseni syömään tukevan aamiaisen. Se todellakin kannatti.
Kilpailuviikonloppumme alkoi virallisesti kilpailuun ilmoittautumisella, joka suoritettiin rallin kilpailukeskuksessa Mynämäen keskustassa aamuyhdeksältä. Ilmoittautumisessa tarkastettiin henkilöllisyydet, kuljettajan ajokortti sekä autoon liittyvät asiakirjat. Myös nuotitusauton, huoltojoukkojen ja -auton tiedot kerättiin.
Ilmoittautumisessa jaettiin paljon materiaalia. Saimme sekä nuotti- että kilpailuautoon jaettavat kilpailunumerot, kilpailun tiekirjan ja reittikartat ja jo nuotituksen aikana käynnissä pidettävän GPS-seurantalaitteen. Laitteella seurataan kilpailijoiden ajonopeuksia nuotituksen aikana, ja sitä, etteivät kilpailijat aja nuotitettavaa tieosuutta vastakarvaan. Kilpailun aikana GPS-yhteyttä käytetään siirtymänopeuksien valvomiseen sekä kilpailun johtokeskuksen reaaliaikaiseen turvallisuusvalvontaan esimerkiksi onnettomuustilanteissa.
Ensimmäisen rallini nuotitusta helpotti se, että saimme kilpailunjohdolta luvan ottaa autoomme kolmannen henkilön. Hän oli Heikki Koski-Lammin kyydistä usein löytyvä konkarikartturi Matti Hämäläinen, joka lähti Mynämäelle valmentamaan allekirjoittaneen taivalta penkalta mahdollisimman päteväksi nuotinlukijaksi.
Ensimmäiset nuotitettavat erikoiskokeet
Rantarallin reitti piti sisällään kuusi erikoiskoetta. Erikoiskokeiden yhteispituus oli noin 59 kilometriä, ja koko kilpailupäivänä ajettavan reitin pituus oli vain hieman alle 170 kilometriä. Se on erikoiskoekilometrien määrässä suurin piirtein sama tämän vuoden Jyväskylän MM-rallin perjantain yhden ajolenkin kanssa. Tuleva urakkamme olisi siis reilusti vähemmän, mitä normaalin MM-rallin reittiin nuotitetaan erikoiskoekilometrejä. Kilometrit tuli nuotittaa perjantain kello 9.30-18 välisenä aikana.
Rantarallin siirtymät olivat onneksemme suhteellisen lyhyitä. Kilpailijat saavat vapaasti päättää, missä järjestyksessä he erikoiskokeet nuotittavat. Valitsimme reittiä katsoessa loogisimmalta tuntuvan ratkaisun, jossa nuotittaisimme pätkät samassa järjestyksessä kuin itse kilpailussa ne ajetaan. Tällä tavalla ajaisimme myös kilpailun aikaisia siirtymiä läpi mahdollisimman paljon.
Ensimmäinen erikoiskoe oli Mynämäen seudun ehkä tunnetuin erikoiskoe, Seijainen. Vaikka pituudeltaan se ei ole kuin vajaat kuusi kilometriä, mahtui siihen paljon haastavia paikkoja. Kun nuotit oli saatu paperille, ajoimme heti perään tarkistuskierroksen. Nuottiin lisättiin muutama huomio, ja haettiin pieniä kehitysideoita takapenkillä istuneelta Hämäläiseltä. Sellaisia olivat muutaman turhan sanan poistaminen ja erään nypyn jälkeen kääntyvän mutkan yhteyteen lisätty nuotti ”odota”.
Taipaleemme jatkui kohti toista, kolmatta ja neljättä erikoiskoetta. Ne olivat jo hieman pidempiä pätkiä, ja niiden kanssa teimme jo enemmän töitä. F-Cupin kilpailuissa ei ole rajattu nuotituskertojen määrää, joten ajoimme kaikki pätkät kolmeen kertaan varmistuaksemme sekä kuljettajan että kokemattoman kartanlukijan yhteisestä nuottityöskentelystä.
Nuotituspäivä on pitkä, ja niiden tauottaminen on todella tärkeää. Halusin pitää itseni mahdollisimman skarppina jatkuvasti, joten pidimme lyhyitä taukoja lähes jokaisen pätkän ja ajokerran alussa. Ne olivat myös mukavia paikkoja tutustua kanssakilpailijoihin, ja oli mukava huomata F-Cupia kiertävien autokuntien välistä hyvää henkeä, jossa läppä lentää ja hyvä fiilis tarttuu.
Neljän nuotitetun pätkän jälkeen pidimme ruokatauon, jonka jälkeen siirryimme Kasitien itäpuolella sijaitseville kahdelle viimeiselle pätkälle. Ne olivat lähellä toisiaan, joten oli järkevää ajaa molempien pätkien kirjoitus- ja tarkistuskierrokset peräjälkeen.
Kun olimme saaneet kaikki pätkät paperille ja tarkastettua, oli kello noin viisi iltapäivällä. Nuotitusta oli siis vielä tunti jäljellä, joten päätimme tarkistaa melkein matkan varrelta löytyvän Seijaisenkin vielä kolmannen kerran. Näin ollen istuimme nuottikuulokkeet päässä lähes 180 erikoiskoekilometriä. Kun saavuimme majoitukseen, olin aivan puhki.
Varmistuksen varmistusta, jopa liikaakin?
Vaikka olin siistinyt pätkillä ajoittain sotkuisestikin kirjatut nuottini parhaani mukaan jo siirtymillä, oli illalle vielä kosolti tehtävää. Kävin jokaisen pätkän läpi, ja pyyhekumini kävi kuumana. Yritin kasata nuottini paperille siten, että haastavat ja yllättävät paikat pomppaisivat silmilleni jo hyvissä ajoin ennen kyseiseen paikkaan saapumista.
Osittain tuossa onnistuinkin, mutta yksi tiukka vasen tulisi silti yllättämään meidät seuraavana päivänä. Tuo paikka tarjosi paljon lisäoppia nuottien kirjaamiseen ja tekemiseen sekä minun että kuljettajan osalta – siitä lisää seuraavassa osiossa.
Kuvasimme nuotituksessa jokaisen erikoiskokeen viimeisen ajokerran videolle. Se koitui onnekseni, koska väsyneet aivoni tekivät siistimis- ja korjausprosessin aikana yhden aloittelijamaisen virheen. Kumitin kolmannelta erikoiskokeelta yhden mutkayhdistelmän pois, jotta voisin nostaa sen aiemmalle sivulle jättämälleni tyhjälle riville. Näin välttäisin sivun kääntämisen tiukassa paikassa. Jokin kuitenkin katkaisi ajatukseni, ja unohdin yhden mutkan kokonaan. Onneksi tajusin unohdukseni, ja tiesimme tarkistaa kyseisen paikan videolta.
Tuosta oppineena muutin jo heti toimintatapaani ja kirjoitin kumitettavan kohdan ensiksi ylös, jonka jälkeen vasta kumitin varsinaista nuottia. Aloittelijan hoksaamisia.
Kun heräsimme nuotituspäivään aamuseitsemältä, suljin nuottivihkoni vasta hieman iltayhdentoista jälkeen. Päivä oli pitkä ja rankka, mutta väsymyksestäni huolimatta edessäni oli levottomasti nukutut lyhyet yöunet ennen ensimmäistä rallipäivääni. Siitä pääsette lukemaan sarjan seuraavassa osassa, jossa kerron kilpailupäivämme vaiheista.
