Suomesta löytyy varmasti suuri joukko kaltaisiani ihmisiä, jotka ovat haaveilleet rallipoluilla kilpailemisesta mielensä pohjukoissa pienestä saakka. Pitkään oma haaveeni oli jumittunut ajatukseksi, jossa kirjaimellisesti haaveilin siitä, mutten osannut toimia sen eteen.
Edellisten vuosien aikana olen tasaisin väliajoin antanut ajatukselleni tilaa ja olen useaan otteeseen löytänyt itseni etsimässä esimerkiksi AKK:n sivuilta tietoa ralliharrastuksen, omalla kohdallani kartanlukijan homman, aloittamisesta.
Jokaisena kertana ajoittain nopeasti kyllästyvä mieleni on turhautunut tiedonhankkimisen vaikeuteen ja haaveiluni on vain pitkittynyt. Pitkittymistä on edesauttanut se, että lähipiiristäni kukaan ei ole harrastanut rallia muuten kuin penkan puolelta. Mentoria tai mukaansa tempaajaa ei siis kohdalleni ole sattunut.
Olen valmis lyömään ”Jyskälän” rallipassista vetoa, että tätäkin artikkelia lukee moni samanlaisessa limbotilassa oleva oman elämänsä Timo Rautianen tai Ari Vatanen.
Lopulta mieleni kyllästyi tuohon loputtomaan ajatusleikkiin, ja päätin muuttaa unelmani etuliitteestä ”joskus” muotoon ”pian”. Olin viimein valmis tekemään mitä tahansa saadakseni toteuttaa itseäni uudella tavalla tässä minulle katsojana erityisen rakkaassa urheilulajissa.
Aikani tietoa etsittyäni olin luonut itselleni tehtävälistan, jonka suorittamalla olisin valmis osallistumaan rallikilpailuihin. Kerron tuon listan nyt, jotta rallin aloittaminen olisi juuri sinulle mahdollisimman selkeää.
Ensimmäiset askeleet ja pätevyys kilpailuihin
Ensimmäisenä liityin moottorikerhoon. Laukaasta kotoisin olevana valintani oli helppo, ja täytin netissä Laukaan Moottorimiesten jäsenhakemuslomakkeen. Jäsenmaksu oli 50 euroa, ja sen maksettuani sain oman henkilökohtaisen ID-numeron. Tuo numero tulisi jatkossa olemaan oma ”henkilötunnukseni” autourheilussa. Suomessa lähes joka kunnasta löytyy moottorikerho, joten valinnanvaraa varmasti löytyy.
Seuraavaksi minun oli suoritettava rallitutkinto. ID-numerolla ja voimassa olevalla seuran jäsenyydellä ilmoittauduin AKK:n KITI-järjestelmän koulutukset ja tutkinnot -sivulla suorittamaan rallin perustutkintoa. Rallin perustutkinto on yhden päivän aikana suoritettava kurssi, joka antaa kilpailijalle valmiudet osallistua rallikilpailuun. Perustutkinnon suoritus on voimassa viisi vuotta.
Perustutkinnossa tutustuttiin muun muassa kilpailun kulkuun, opeteltiin lukemaan tiekirjaa ja täyttämään aikakorttia, opiskeltiin ajoittain monimutkaiselta tuntuvaa sääntöviidakkoa sekä tutustuttiin rallikuljettajan ajovarustukseen ja niissä vaadittaviin FIA-standardeihin.
Perustutkinnon hinta oli 50 euroa, ja tutkinnon lopussa tehtävän monivalintakokeen suoritettuani olin tutkintojen osalta valmis lähtöviivalle. Mutta vain pimeisiin, eli ei nuotitettaviin kilpailuihin.
Nuotit ja kilpailijalisenssi
Kuten juttusarjan esittelyartikkelissa kerroin, halusin heti päästä kartanlukijana syvään päätyyn ja lukemaan oikeaa nuottia. Jotta tämä olisi mahdollista, täytyi minun suorittaa yksi tutkinto perustutkinnon lisäksi.
Se on rallitutkinnon jatko-osa, eli nuottitutkinto. Sen tavoitteena on opettaa perusteet ralleissa käytettävästä nuottikielestä ja -termistöstä sekä hahmottaa koulutettavalle selkeä nuottiskaala, jolla kuvaillaan mutkien eri jyrkkyyksiä.
Omalla kohdallani pääsin nuottien osalta kokeneeseen oppiin, kun kartturilegenda Timo Hantunen piti tutkinnon Lievestuoreella Printsportin tiloissa.
Hantusen tarinat 1970 ja -80 lukujen ralleista tekivät nuottitutkinnosta mieleenpainuvan kokemuksen. On todettava, että ralli on lajina muuttunut ”hitusen” noista ajoista. Nykyään kun suunnistus tehdään tiekirjan avulla, ennen vanhaan käytössä on ollut iso kartta, jonka päälle lätkäistiin voipaperi, mihin rallin reitti oli piirretty. Yritä sillä sitten suunnistaa 30 asteen pakkasessa vaikkapa Tunturirallissa pitkin Lapin korpia.
Kun perustutkinnossa kulutettiin vain penkkiä, päästiin jatko-osassa jo tarttumaan toimeen. Parin tunnin teoriaosuuden jälkeen siirryimme Ruuhimäen teille tekemään jo nuotitusta. Se tehtiin samaan tyyliin kuin itse kilpailussa. Ensin ajettiin tie läpi, ja kuljettajana nuottitutkintoa suorittanut nuori kuljettaja saneli minulle nuottia, jotka kirjoitin ylös nuottivihkoon.
Seuraavaksi ajettiin ”tarkistuskierros”, eli toinen ajokerta. Tuolloin luin nuottivihkoon kirjaamani nuotit, ja niihin tehtiin tarvittavat muutokset. Kouluttaja Hantunen oli molemmat ajokerrat autossa arvioimassa toimintaamme, ja hänen mielestään osaamisemme oli tarvittavalla tasolla. Näin sain pätevyyden ja oikeuden osallistua nuotitettaviin kilpailuihin. Nuottitutkinto ei vanhene, joten sitä ei perustutkinnon tavoin tarvitse uusia viiden vuoden kuluttua.
Jotta voisin ilmoittautua rallikilpailuun, tarvitsin vielä kilpailijalisenssin. Lisenssi ostetaan myös AKK:n KITI-järjestelmästä, ja sen hinta oli 120 euroa. Kohdallani oikea lisenssi on kansallinen lisenssi, koska kuluvan kauden aikana osallistun vain kansallisiin ralleihin, eli F-Cupin osakilpailuihin, Vetomies-kilpailuun ja mahdollisesti johonkin SM-ralliin tai muuhun AKK:n kilpailuun.
Kokonaisuudessaan kustannukset ovat varsin matalat. Moottorikerhon jäsenyys, perustutkinto, nuottitutkinto ja lisenssi maksoivat yhteensä 300 euroa.
Sarjan seuraavassa osassa kerron nuotittamisesta ja sen harjoittelusta. Rallit.fin somekanavat kannattaa viimeistään nyt ottaa haltuun, sillä ensimmäinen kilpailuni on lauantaina 8. kesäkuuta Mynämäellä ajettava F-Cupin osakilpailu. Luen kilpailussa nuottia BMW M3 -autolla ajavalle Jarmo Vesteriselle, ja päivitän kilpailumme kulkua somekanaviimme!
Penkalta kartturiksi -juttusarjan kaikki artikkelit voit lukea täältä!
