Ruuhimäki on tänä vuonna jälleen Suomen MM-rallin päättävä Power Stage -erikoiskoe. Se on yksi pitkäikäisimmistä ja useimmin rallissa nähdyistä erikoiskokeista. Isojen hyppyjen lisäksi pätkällä on ollut monia värikkäitä tapahtumia.
Rallit.fi julkaisee juttusarjan Suomen MM-rallin legendaarisista erikoiskokeista ja niiden historiasta ennen elokuun alussa ajettavaa ”Jyskälää”. Tämä on juttusarjan ensimmäinen artikkeli. Seuraava juttu julkaistaan ensi viikon alussa.
- Lue myös juttusarjan toinen artikkeli: Suomen MM-rallin legendapätkät: Moksi ja Leustu – tiheä ralliteiden verkosto
- Lue myös: Suomen MM-rallin legendapätkät: Kakaristo – olennainen osa Ouninpohjaa
Ruuhimäki on pysynyt olennaisena osana Suomen MM-rallin reittiä jo vuosikymmenien ajan. Se on jäänyt pois reitiltä vuoden 1977 jälkeen vain kahdesti: vuonna 1986 reitti ei edes käväissyt Jyväskylän itäpuolella, kun taas vuoden 2010 tiiviillä kaksipäiväisellä reitillä ei ollut sopivaa paikkaa Ruuhimäelle.
Ruuhimäki on ollut osana Suomen MM-rallin reittiä 41 kertaa vuodesta 1973 lähtien ja tämä vuosi mukaan lukien. Samoina vuosina esimerkiksi Ouninpohja ja Laajavuori on nähty 32 kertaa, Urria ja Päijälä puolestaan 26. Ruuhimäki onkin rallin useimmin reitillä mukana ollut erikoiskoe, vaikka ei laskettaisi niitä kahdeksaa vuotta, kun se on toimittanut testierikoiskokeen virkaa.
Artikkeli on julkaistu alun perin It Gets Faster Now -blogissa.
Hypyt
Ruuhimäki tunnetaan ennen kaikkea hypyistään, jotka eivät paljon esittelyä kaipaa. Tämä leveällä ja hyväpintaisella valtiontiellä ajettava viiden ison hypyn sarja kerää aina suuren määrän yleisöä ja kuvaajia.
Useimmin Ruuhimäki on ajettu etelästä pohjoiseen, jolloin ensimmäinen hyppy on isoin ja pisin leiskautus. Seuraava putoaa hieman korkeammalle ja kolmas sieltä matalammalle. Kaksi viimeistä ovat kevyempiä nyppyjä, joista nykyautot eivät varsinaisesti edes hyppää, ja toinen niistä taittaa vasemmalle.
1980-luvun puolivälissä Ruuhimäki ajettiin toisinaan myös pohjoisesta etelään. Tämän vuoksi hypyt näyttävät B-ryhmän videoissa hieman erilaisilta ja tällöin pisin hyppy on viimeisenä. Se näkyy seuraavalla vuoden 1985 videolla kohdassa 1:48. Tähän ”vastakkaiseen” suuntaan pätkää on ajettu myös vuonna 1998 sekä vuoden 2016 shakedownissa.
Timo Mäkinen on kertonut voittaneensa Simo Lampisen sekuntitaistelussa ajamalla Ruuhimäen hypyt täysillä. Colin McRae oli eri mieltä Vauhdin Maailman katsojaoppaassa 1999. Hänen mielestään hypyissä ei ole mitään voitettavaa ja oleellista on hypätä pitkälle, ei korkealle.
Aiempina vuosikymmeninä hypyt vaativat enemmän tarkkuutta vauhdin löytämiseen, ja autot saattoivat kimmota alastulossa uudelleen ilmaan. Nykyautoissa puolestaan on niin suuret joustovarat, ettei kuljettajan tarvitse juurikaan säädellä vauhtia pitääkseen autonsa hallinnassa myös alastulossa. Malliesimerkkejä löytyy tältä videolta vuoden 2017 shakedownista.
Toisinaan autot kestävät hyppyjä paremmin kuin kuljettajat. Craig Breenin kisa keskeytyi loukkaantumiseen Ruuhimäen hypyissä vuonna 2014. Kolmekymmentä vuotta aiemmin puolestaan Henri Toivosen selkä ärtyi pitkästä hypystä. Hän pääsi Suurajot maaliin, mutta EM-sarja jäi loppukaudelta ajamatta. Hyppy näkyy tällä videolla kohdassa 10:27.
Suurajojen legendoihin kuuluu myös vuoden 1973 kilpailu, jossa Ruuhimäki oli silloinkin rallin päätöserikoiskoe. Hannu Mikkolan hyppy Ruuhimäessä satutti kartanlukija Erkki Rautasen selkää ja tämä vietiin sairaalaan pätkän maalin jälkeen. Mikkola ajoi maalikorokkeelle, mutta hylättiin, koska molempien kuljettajien pitää olla mukana kilpailun maalissa. Epäonninen hyppy näkyy videolla kohdassa 8:06.
Eteläiset tieosuudet
Aiempina vuosikymmeninä Ruuhimäki ajettiin usein pelkästään Ruuhimäentien isolla valtiontiellä. Vuosina 1980, 1983 ja 1984 pätkä tiivistettiin oikeastaan vain hyppyjen ympärille alle nelikilometriseksi sprintiksi.
Pisimmillään pätkä on ollut esimerkiksi vuonna 1981, jolloin koko 12 kilometrin matka kaasuteltiin valtiontiellä ilman risteyksiä. Tuolloin Hannu Mikkola onnistui rikkomaan kömpelöllä Audi Quattrollaan 130 kilometrin keskituntinopeuden rajan. Tämän pitkän erikoiskokeen alkuosaa puolestaan ajettiin toisinaan erillään nimellä Taulu.
Vuoden 1981 pätkän toisella ajokerralla ja vuonna 1982 lähtö oli yksityistiellä, joka tunnetaan nykyisin nimellä Kivinavetantie. Tämä sama tie avaa myös tämän vuoden Ruuhimäen reitin. Se on melko jouhea mutta kapea tie, jossa nimensä mukaisesti kierretään kivinavetta. Vuonna 1985 tämä tie puolestaan oli eri suuntaan ajetun pätkän viimeinen tieosuus, jota Markku Alen valitteli todella liukkaaksi.
Vaikka vuoden 1985 reittiä ei ajettukaan seuraavina vuosina sellaisenaan, sinä vuonna esitelty Pittääntien tekninen pikkutieosuus jäi olennaiseksi osaksi erikoiskoetta. Tällä syheröisellä tiellä puut ovat todella lähellä. Tämän huomasi myös Jevgeni Novikov vuonna 2013.
Pohjoisemmat tieosuudet
Ruuhimäen valtiontielläkin on hyviä katselupaikkoja ennen klassikkohyppyjen sarjaa. Erityisesti yksi kiristyvä vasen kartingradan risteyksen kohdalla on ollut poikkeuksellisen petollinen. Tämän sai tuta Harri Rovanperä vuonna 2004.
Thierry Neuville puolestaan muotoili tässä mutkassa Hyundainsa uuteen uskoon vuoden 2015 shakedownissa. Auto saatiin kuitenkin ajoissa kuntoon, ja Neuville oli rallissa neljäs. Samassa mutkassa oli vuoden 2017 reitillä shikaani, johon osuivat Juho Hänninen ja Valeri Gorban.
Vuonna 1991 pätkän loppuun lisättiin uutta metsätietä ja käväisy lähellä sijaitsevalla ajoharjoitteluradalla. Ajoharjoittelurataa käytettiin viimeisen kerran vuonna 1998, kun pätkä ajettiin eri suuntaan. Vuonna 2002 puolestaan metsätiet jatkuivat lännemmäksi kohti Ruuhimäen kartingrataa, ja reitti säilyi hieman lyhennetyssä muodossa vuoteen 2007 asti. Vuosina 1999, 2008 ja 2009 maali oli kuitenkin valtiontiellä kuten aina ennen vuotta 1991.
Power Stage
Ruuhimäki on paitsi Suomen MM-rallin useimmin ajettu erikoiskoe, se on myös useimmin Power Stagena ajettu erikoiskoe. Vuosien 2018-19 ja 2014 lisäksi Ruuhimäessä annettiin lisäpisteitä päätöserikoiskokeelta jo vuonna 1999, kun koko konseptia vasta kokeiltiin. Tuolloin tosin puhuttiin ”tv-erikoiskokeesta”. Televisiointia, käännettyä lähtöjärjestystä ja keskeyttäneiden osallistumisoikeutta myöten homma muistutti nykypäivää.
Rallin televisioinnin osalta tämä 20 vuoden takainen lähetys oli myös historiallinen. Silloin pystyttiin näyttämään ensimmäistä kertaa koskaan kuvaa ralliauton sisältä suorassa lähetyksessä.
Vuonna 1999 oli aivan käsittämätön ajatus, että MM-pisteitä saattoi saada yhden erikoiskokeen perusteella, jopa ajamatta rallia loppuun asti. Kilpailun voittanut Juha Kankkunenkin oli poikkeuksellisen huonolla tuulella.
Kansainvälisen WRC TV:n sijasta televisioinnin hoiti kunkin maan oma tv-yhtiö. Maalihaastattelut piti kuitenkin tehdä englanniksi, koska ne lähetettiin kansainväliseen jakeluun. Kankkunen tunnisti suomalaisen toimittajan eikä olisi halunnut puhua englantia. Tämän seurauksena saatiinkin klassikoksi muodostunut haastattelu.
Nykyinen versio
Viime vuonna esitelty Ruuhimäen reitti noudatteli alkuosaltaan vuoden 1985 reittiä, mutta eri suuntaan. Alussa ajettiin muutamaa nopeahkoa pikkutietä lukuisien risteyksien ja yhden asvalttiosuudenkin kautta. Aiemmilta vuosilta tutulta tekniseltä Pittääntieltä päädyttiin lopulta vanhalle Ruuhimäen valtiontielle ja edelleen klassikkohypyille.
Suurin uudistus kuitenkin oli loppuun tehty uusi tieosuus ja erityisesti suuri hyppyri, jonka profiili oli muokattu muistuttamaan Ouninpohjan keltaisen talon hyppyriä. Thierry Neuville ja Sebastien Ogier leiskauttivatkin hyppyristä melko komeat, noin 60-metriset ilmalennot.
Tänä vuonna Ruuhimäki ajetaan täysin samassa muodossa kuin viime vuonna. Jännitettäväksi jää, kuka lentää tällä kertaa pisimmälle loppuhyppyristä – puhumattakaan Power Stage -pisteistä tai rallin voittajasta!
Katso alta video Jari-Matti Latvalan testistä Suomen MM-rallia varten.
[YouPlaySinglePlayer video=”1719,2286,270765″ ap mute ]
