Rallin maailmanmestari Marcus Grönholm tarjosi torstaina suomalaisen naisyleisurheilun tähdille melkoisen pyörityksen täysin sähköisellä rallicross-autolla.
Kolmiloikkaajat Kristiina Mäkelä ja Senni Salminen sekä pyörätuolikelaaja Amanda Kotaja pääsivät yli 600-hevosvoimaisen kilpurin kyytiin.
Yleisurheilukauden ollessa tauolla, ja urheilijoiden viritellessä kuntoaan tulevia koitoksia varten, oli juuri sopiva aika irrottautua hetkeksi rutiineista. Syksyn kurakelistäkin voi nauttia, mutta silloin tarvitaan rivakka kilpa-auto alle!
Kukaan ei kätkenyt innostusta, kun lyhyen, ratakahvilassa tapahtuneen johdatuksen jälkeen suunnattiin kohti kilpa-autoja.
Jokainen pääsi vuorollaan sekä äärimmäisen modernin, sähköllä toimivan 600-hevosvoimaisen rallicross-auton että suurta suosiota kansallisissa sarjoissa ja MM-sarjan oheisluokassa nauttivan R5-auton oikeanpuoleiselle istuimelle.
Jos edustivat autot huipputasoa, sitä oli myös kuljettaja. Rallin kaksinkertainen maailmanmestari Grönholm, 53, on yhä viimeisin suomalainen, joka on mestaruuteen yltänyt – 19 vuotta sitten. Ajotaidot eivät kuitenkaan katoa mihinkään, vaikka aktiiviuran lopettamisestakin on jo 14 vuotta.
Kaikille ralliauton kyyti ei sovi. Autosta voisi nousta myös pahoinvointisena tai pelästyneenä, mutta tällä kertaa niin ei käynyt. Kaikki kolme urheilijaa olivat kyyti- ja ajokokemuksen jälkeen yhtä hymyä.
Pyörätuolikelauksen kolminkertainen maailmanmestari, ja Tokiossa hopeaa napannut Amanda Kotaja myöntää olevansa rauhallinen kuljettaja siviililiikenteessä, mutta ralliautossa ei tunteita tarvinnut pidätellä.
– Ihailen ammattikuljettajien taitoa havainnoida tilanteita tuollaisessa vauhdissa. Tämä oli hieno elämys, hymy on yhä herkässä. Vaikka paljon tulee ajettua itsekin, niin ei tämä oikein vertaudu tavalliseen Kehä I:llä ajeluun mitenkään, Kotaja fiilisteli.
Jatkoa seuraa?
Kolmiloikan yhdeksänkertainen Suomen mestari Kristiina Mäkelä oli yhtä lailla haltioissaan kyydityksistä, mutta oma ajokokemus tehokkaalla takavetoautolla vei sittenkin pisimmän korren päivän annista.
– Ehkä eniten viihdyin ratin takana, mutta urheilijana haluaisin suorittaa senkin mahdollisimman hyvin. Täytyisi jo päästä uudestaan ratin taakse, koska nyt tiedän virheeni, hihkui Mäkelä.
Mikäli Mäkelän innostus realisoituu joskus oikeaksi rallikokeiluksi metsäerikoiskokeella, valikoituu siinä tilanteessa kartanlukijan penkki.
– En tiedä lajista mitään, mutta ”hit me up”. Ehkä pelkääjän paikalle mieluummin kuitenkin istuisin siinä tilanteessa. Kun joku osaa hommansa, niin eihän sitä voi kuin katsoa vierestä, että vau!
Menneenä kesänä kahdesti kolmiloikan SE:tä parantanut Senni Salminen ei hänkään kieltäydy, jos tilaisuus avautuu jatkaa vauhtikokeiluja. Grönholmin antaessa ajo-ohjeita vierestä, löysi Salminenkin nopeasti sisäisen huimapäänsä.
– Tykkään vauhdista. Olen joskus kokeillut kartingia, mutta tätä tekisi mieli kokeilla uudestaankin. Nyt vähän jännittää, miten oma auto pysyy tiellä, kun lähden täältä ajelemaan poispäin, Salminen myhäili.
Auton hallinnasta vastaavalle kuljettajalle kyytikokemukset eivät ole toivelistan kärkipäässä, mutta hoituvat tarvittaessa.
– En ole hyvä kyydissä istuja. Ajamista ei oikein osaa opettaa, koska itsellä se tulee selkäytimestä, miten autoa pitää ohjata kaasun ja jarrun avulla. Mutta perusasiat, joo. Itse olin aikanaan Timo Salosen kyydissä, mutta ei siinä hirveästi ehtinyt katsoa mitään, Grönholm muistelee.
Katso alapuolelta pieni koostevideo päivän tapahtumista.
[YouPlaySinglePlayer video=”1719,2282,391703″ ap mute]
